Takaisin

Tällä nimellä, "Companions in preaching", pidettiin maallikkodominikaanien II kansainvälinen kongressi Buenos Airesissa, Argentiinassa, maaliskuun 17. ja 24. päivän välisellä viikolla.

Kokouksen oli kutsunut koolle ICLDF, International Council for Lay Dominican Fraternities, Maallikkodominikaaniyhteisöjen kansainvälinen neuvosto. Se oli perustettu yhteistyöelimeksi vuoden 1985 maallikkodominikaanien ensimmäisen, Kanadan Montrealissa pidetyn kansainvälisen kongressin jälkeen, jossa luotiin maallikkodominikaanien säännöt.

Buenos Airesin kokouksessa käsiteltiin yhteisöjen elämää kuudessa aihepiirissä: saarnaaminen ja rukous, opiskelu ja formaatio, hallinto: sääntö ja statuutit, organisaatio ja rakenne, rahoitus ja talous, sekä maallikkodominikaanien läsnäolo dominikaaniperheessä ja kirkossa.

Dominikaaniveljien eli pappien muodostamista provinsseista 56 oli kokouksessa edustettuna 77 edustajan voimin. Suurista katolisista maista kuten Yhdysvalloista, Ranskasta, Espanjasta ja Italiasta sekä isäntämaa Argentiinasta oli useampia edustajia, mutta pääasiassa kullakin maalla ja provinssilla oli yksi edustaja. Pohjoismaista olivat edustettuina vain Norja ja Suomi. Koko maailmassa on tällä hetkellä n. 120 000 maallikkodominikaania.

Kongressin kielinä oli englanti, espanja ja ranska. Suuressa auditoriossa apunamme oli simultaanitulkkaus ja komiteoiden kokouksissa mukana olivat tulkit. Messut ja hetkipalvelukset pidettiin vuoropäivinä eri kielillä, käytössämme oli kolmikieliset hetkipalvelustekstit.

Kokouspaikkana oli Pilar-niminen paikka 20 kilometriä Buenos Airesin keskustasta, suuri retrettikeskus, El Cenaculo eli Yläsali, jossa oli sekä vanha että uusi puoli, yhteisinä tiloina suuri ruokasali, suuri auditorio ja kymmenen kokoushuonetta, joihin kuhunkin mahtui noin 15 osanottajaa. Lisäksi siellä oli kirkko, joka oli melko pelkistetty, mutta kaunis ja rauhallinen. Ympäristössä kasvoi suuria eukalyptuspuita, mutta kovin paljon muuta nähtävää ei ollut, paitsi paikallisen Lujanin Neitsyt Marian patsas. Lujanin Neitsyt on Argentiinan suojeluspyhimys.

Hankalinta oli se, että ulkona ei päivisin juurikaan voinut oleskella, koska paikalla oli runsaasti moskiittoja. Meitä varoitettiin tullessamme niistä ja muuan chileläinen sanoi, että vaikka malariavaaraa ei ollut, moskiitot saattoivat levittää denguekuumetta. Jotkut osanottajat tekivätkin kävelyretkiä ennen auringon nousua ja sen laskun jälkeen. Mutta koska päivämme alkoivat laudeksella klo 7.30 ja illallinen oli klo 20.00, kovin paljon aikaa ja energiaa ei ollut, vaikka lounaan jälkeen olikin parin tunnin siesta.

Kokous alkoi lauantaina kaikkien saavuttua. Vain Nigerian edustaja pääsi paikalle vasta seuraavana torstaina, sillä hänen oman maansa viranomaiset pidättivät häntä Nigeriassa. Illalla oli vesper ja messu, ja koska oli pyhän Patrikin päivä, sitä juhlittiin illallisen jälkeen asiaankuuluvasti oluella.

OP ja sunnuntain vietto

Kokouksen varsinainen ohjelma alkoi sunnuntaina laudeksen jälkeen. Paikallisen nuntiuksen välityksellä saimme kirjallisesti paavi Benedictus XVI:n tervehdyksen.  Meidät toivotti tervetulleiksi maallikkodominikaanien kansainvälisen neuvoston puheenjohtaja, tri Belen Tangco, joka kertoi maallikkodominikaanien tilanteesta eri puolilla maailmaa ja kansainvälisen neuvoston uudesta organisaatiosta. Maallikkodominikaanien yleispromoottorin, veli Jerry Stookeyn OP lisäksi dominikaanien yleisesimies, argentiinalainen veli Carlos Azpiros Costa OP olivat mukana kongressissa koko ajan. Tämä oli selvä arvostuksen osoitus, ja sääntökunnassa onkin tapahtunut selkeä ja harkittu  muutos pappien suhtautumisessa maallikoihin. Siitä esimerkkinä on käyttöön otettu termi dominikaaniperhe, jolloin pappien ja nunnien lisäksi mukaan on laskettu apostolisten dominikaanisisarten kongregaatiot, maallikot ja dominikaaninen nuorisoliike sekä vapaaehtoiset. Tätä aihetta, maallikkodominikaanien asemaa sääntökunnassa ja kirkossa käsiteltiin myös siinä komiteassa, johon itse kuuluin. Siellä todettiin, että maallikot ovat pääsemässä heille kuuluvaan asemaan. Kommunikaatiota on pidettävä yllä ja sitä on parannettava.On opiskeltava kunkin sääntökuntahaaran karismaa, jotta yhteisymmärrys lisääntyisi. Yhteisiä internetsivuja voisi hyödyntää kontaktien ja tietojen välittämisessä.

Vähitellen on alettu korostaa myös sitä, että maallikot antavat lupauksensa suoraan sääntökunnan yleisesimiehelle, kun taas esim. apostoliset sisaret antavat lupauksensa omien kongregaatioidensa johtajille. Tässä kongressissa tuli selvästi ilmi, että veljien (eli dominikaanipappien) ja nunnien lisäksi nimenomaan maallikot kuuluvat sääntökunnan ytimeen. Maallikothan tulivat mukaan jo 1200-luvulla, joskaan eivät vielä Dominicuksen aikana, sillä ensimmäinen maallikoita koskeva sääntö on vuodelta 1285. Buenos Airesissa tuli myös täysin selväksi se, että lupauksen antaneilla maallikoilla on oikeus käyttää nimensä yhteydessä lyhennettä OP (Ordo Praedicatorum, Saarnaajien sääntökunta). Toivomuksena oli, että maallikot käyttäisivät nimensä edessä titteliä herra tai rouva. Otin asian esiin ja sanoin, että meillä näitä titteleitä ei juurikaan käytetä, emmekä aio käyttää niitä. Eroksi maallikoista veljet ja sisaret käyttävät nimensä edessä etuliitettä veli tai sisar.

 Tervehdyksessään kongressiin tulleille maallikkodominikaaneille yleisesimies Azpiros Costa sanoi mm seuraavaa: "Kumppaneita saarnaamisessa, kyllä te sitä olette, sillä sekä teidän sääntökunnassa antamanne lupaukset että teidän luovuutenne ja dynaamisuutenne tekevät mahdolliseksi sen, että te levitätte evankeliumin tuoksua sinne, missä te elätte ja työskentelette. Te olette saarnaajia sanojenne, tekojenne ja rukoustenne kautta, sillä sana tai hymy avaa tien perusteellisemmalle julistukselle siitä, mikä saa aikaan teidän ilonne dynamiikan, kun te haluatte elää ja palvella kirkkoa kuulumalla sääntökuntaan. Jotta voisitte toteuttaa tämän, te tarvitsette valmennukseksi rukousta ja opiskelua. Nämä ovat kristillisen elämän peruspilareita ja siten myös dominikaanisen elämän pilareita. Mutta vaatii valmistautumista, jotta yhteisö yhdessä voisi saarnata. Ja tämä valmistautuminen ja saarnaaminen yhteisönä on todella dominikaanista luonteeltaan ja toteuttaa dominikaanikutsumusta. Olisi myös hyvä, jos veljet ja sisaret ja maallikot saarnaisivat yhdessä, nunnien rukousten tukemina.” - Tätä jo tapahtuu jossakin päin maailmaa.

Kongressin avajaisten jälkeen lähdimme kahdella bussilla Buenos Airesiin, jossa osallistuimme vanhassa keskustassa olevan suuren ja kauniin dominikaanikirkon Basilika de Nuestra Señora del Santissimo Rosarion päämessuun, pääselebranttina veli Carlos. Messun jälkeen oli vastaanotto basilikan vieressä olevassa dominikaanikonventissa. Luostarin sisäpihalle ja sitä ympäröivään käytävään oli pantu tarjolle suolaista ja makeaa, viinejä ja kahvia. Mukana oli paljon dominikaanien ystäviä ja tukijoita. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin ja tunnelma iloinen ja sydämellinen. Vastaanoton jälkeen kiersimme busseilla vielä kaupungin kauniissa keskustassa ja kävelimme sen vanhimmalla kadulla. Kaupunginosan nimi oli San Telmo, autuaan dominikaanin Pedro Gonzaleksen mukaan, joka syntyi Espanjassa 1190, liittyi dominikaaneihin ja oli kuuluisa saarnaaja köyhien keskuudessa. Erityisesti  Espanjan ja Portugalin merimiehet ovat ottaneet hänet suojelijakseen. Hänet julistettiin autuaaksi 1254 ja kultti vahvistettiin 1740-luvulla, mutta häntä ei koskaan lopullisesti kanonisoitu.

Pyhän Joosefin päivä

Maanantai 19.3. oli pyhän Joosefin päivä, liturgia oli ranskaksi ja laudeksen puheen piti equadorilainen Isabel Robalino, nuorekas 80-vuotias, ammatiltaan lakimies, joka on menestyksellisesti taistellut ammattiyhdistysliikkeen laillisten oikeuksien puolesta maansa vallanpitäjiä vastaan. Hän sanoi puheessaan mm: "Ajatellessamme pyhää Joosefia, joka mainitaan oikeudenmukaiseksi mieheksi, uskon mieheksi, joka elää totuudessa, meitä johdatetaan ajattelemaan omaa kutsumustamme. Saarnaajien sääntökunnan tunnus on Veritas, Totuus. Me etsimme totuutta opiskelemalla, tutkimalla Raamattua ja uskon sisältöä tradition valossa. Mutta mitä tarkoittaa totuuden etsiminen maailmassa, jossa relativismi hallitsee. Mikä on totuus, me kysymme Pilatuksen tavoin. - Jos on olemassa ortodoksia,

oikein ajatteleminen, on olemassa myös ortopraksia, hyvän ja oikeudenmukaisen elämän todistus. Meidän on yhdistettävä omassa elämässämme nuo kaksi: älyllinen suoruus ja hyvä elämä, joka on vastausta ainutlaatuisen rakkauden käskyyn."

Kokoonnuttuamme auditorioon yleisesimies Carlos Azpiros Costa sanoi puhuessaan kongressin teemasta: "Pyhä Dominicus ei ole saarnaamisen strategi eikä 'urakoitsija', hän on yksinkertaisesti 'saarnaaja'. Hän havaitsee, että paavi Gregoriuksen uudistukset eivät riitä, eivät myöskään IV Lateraanikonsiilin uudistukset. Kansa isoaa ja janoaa Sanaa. Pyhä Dominicus on profeetta, koska hän tulkitsee todellisuutta Jumalan sanan valossa ja välttää kaiken relativismin... Hän yhdistää pyhän saarnaamisen naisiin: vietämme tänä vuonna Prouillen dominikaaninunnaluostarin 800-vuotisjuhlaa. Historioitsijat ovat antaneet meille asiakirjoja, jotka puhuvat maallikoista ja aviopareista, jotka antoivat itsensä ja omaisuutensa Jumalalle, Marialle ja kaikille pyhille ja pyhälle saarnaamiselle, Osman Dominicukselle ja kaikille veljille ja sisarille, nykyisille ja tuleville."

Tiistain puhujana piti olla nigerialaisen, joka ei ollut päässyt paikalle. Hänen puheensa luettiin, vaikka tekijä oli kaukana. Teksti oli Joel 2: 12-13: "Vielä nytkin Herra sanoo: Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias. Hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen."

Komiteassa ja saarnassa kuultua

Komiteassa, johon kuuluin, Lyonista kotoisin oleva Odile Gaume kertoi omalla maallikkoryhmällään olevan kahdenlaista apostolaattia. He auttavat kirkosta vieraantuneita lyonilaisia hautajaisten järjestämisessä konkreettisin keinoin, auttamalla löytämään sopivia Raamatun tekstejä ja lauluja, välittämällä yhteyden hautauksen toimittajaan ja tukemalla surussa. Toisena apostolaattina ryhmällä oli yhteiskunnan vähäosaisten auttaminen saamaan sosiaaliviranomaisilta sitä apua, mikä heille lain mukaan kuului ja mistä heillä ei usein ollut tietoa.

Amerikkalainen Dorothy Murphy kuuluu USA:n itäiseen dominikaaniprovinssiin ja hänen apostolaattinaan oli vankilatyö. Hän mm opetti lukutaidottomia vankeja lukemaan ja kirjoittamaan. Muuan hyvin aggressiivinen vanki halusi tietää, mitä Dorothy hyötyi heidän tapaamisistaan, ja Dorothyn vastaus yllätti hänet täysin: "Minä haluan, että sinä pystyt elättämään itsesi täältä päästyäsi, niin että minun ei tarvitse panna rahojani siihen." Vanki suostui yhteistyöhön. Dorothylla oli myös selkeä näkemys siitä, mitä on olla maallikkodominikaani. Hän kiteytti sen lyhyeen lauseeseen: "Find your identity and do your job!" (Löydä itsesi ja tee työsi).

Muuan toinenkin vankilaan liittyvä asia selvisi tiistaina. Jokaisen makuuhuoneen pöydällä oli tullessamme paperiruusu. Käsin ja ilman erityisiä työkaluja tehdyt ruusut olivat tervehdys Massachusettsissa olevasta Norfolkin miesvankilasta, jonne on muodostunut vankien keskuuteen maallikkodominikaanien yhteisö. Kun edellinen yleisesimies vieraili siellä 90-luvulla, hän oletti joutuvansa lohduttamaan vankeja. Kävikin toisin päin: vangit ilahduttivat häntä. Kun he kysyivät, mikä heidän apostolaattinsa voisi olla, hän vastsi: "Toivon tuominen muurien sisälle."

Vietimme messua yleensä iltaisin seitsemältä. Eräs koskettavimpia saarnoja kuultiin juuri tiistai-iltana. Nuori perulainen dominikaanipappi, veli Brian Pierce OP kommentoi päivän tekstiä, joka kertoi halvaantuneesta miehestä Bethesdan lammikolla: "38 vuotta hän oli ollut halvattu ja yrittänyt päästä veteen ja nyt hän pyysi Jeesukselta: Voisitko sinä viedä minut veteen...Jeesus katsoi häntä rakastaen, ja mies näki hänen silmissään rakkauden meren, joka oli paljon suurempi kuin lammikko, johon hän halusi päästä. Ja hän kuuli Jeesuksen sanat: Nouse ja käy. Elävä vesi on sinun sisälläsi. Lähde lammikolta ja mene rauhan mereen, mene elävään veteen, ole elävää vettä. Ja halvaantuneen elämä muuttui täydellisesti."

Veli Brian lopetti saarnansa argentiinalaisen piispa Enrique Angelellin runoon:

Huomaa. Sinä et ole menneisyyttä vaan historiaa.

Sinä olet suunnitelma, olet aina viesti.

Olet pyhiinvaeltavaa kansaa, et kuollut autiomaa.

Olet vettä, joka laulaa eikä koskaan jähmety.

Älä jää yksin, sillä tulet vanhaksi.

Kuuntele voimaa, joka ei koskaan kuole.

Hän on Hän, eilen, tänään ja aina.

Huomaa. Sinä et ole menneisyyttä vaan historiaa.

Vettä joka laulaa eikä koskaan jähmety.

Ilalla näimme videon "toisesta Argentiinasta", kaikkein köyhimmältä syrjäseudulta pohjoisesta Saltan maakunnasta, La Union-nimisestä paikasta, jossa dominikaanit tekevät lähetystyötä. Äärimmäisestä köyhyydestä huolimatta veljien viesti oli: Tilanteesta huolimatta meillä on toivoa. Kongressin viimeisenä iltana pidettiin huutokauppa La Unionin hyväksi. Afrikkalaiset osanottajat antoivat upeat käsityönä tehdyt pukunsa, Nigeriasta viimein paikalle saapunut Adenike Emene lahjoitti juhlapukunsa ja käsityönä tehdyt korunsa, intialainen osanottaja antoi pari kauneinta sariaan. Kokoon saatiin sievä summa dollareita La Unionin köyhien hyväksi.

Keskiviikon liturgisena kielenä oli espanja ja laudes alkoi pyhän sakramentin adoraatiolla. Espanjalainen nuori mies Iñaki Dietz puhui Jumalan ajasta, armon ajasta: "Tämä lahja merkitsee, että voimme rakastua Jeesukseen Kristukseen ja että se muuttaa meidän elämämme. Meidän kutsumuksemme on rakastua Herraan, niin että meistä tulee Jeesuksen seuraajia ja rukouksen ihmisiä. Saarnamme tulee nousta rukouskontemplaatiosta, sydämen kommunikaatiosta Herran kanssa."

Komiteoiden tuloksia

Keskiviikon yleiskokouksessa käsiteltiin aihetta rukous ja saarnaaminen. Tämä komitea korosti mm. sitä, että meidän tulee kuunnella ihmisiä, erityisesti nuoria, jotta oppisimme, miten meidän tulee saarnata uusille sukupolville. Jotta saarnaisimme oikealla tavalla, meidän tulee olla lujasti tietoisia kutsumuksestamme ja toteuttaa sitä sanan ja rakkauden tekojen kautta. Nyt sääntökunta tunnustaa meidän kutsumuksemme, että olemme veljien ja sisarten kumppaneita saarnaamisessa. Meidän on toimittava nyt, koska voimme ulottua sellaisiin ihmisiin, jotka eivät normaalisti tule tekemisiin kirkon kanssa tai jotka eivät usko Kristukseen.

Komitea toivoi myös, että muodostettaisiin ryhmiä, joissa opetellaan ja myöhemmin myös opetetaan rukouksen eri muotoja kuten meditaatiota ja kontemplatiivista rukousta dominikaaniperinteen mukaan. Hetkipalvelukset ja ruusukko ovat myös osa tätä traditiota. Meidän tulee niiden avulla hankkia hengellistä kokemusta, jotta voisimme välittää rukouksen elämää eikä pelkkää tietoa.

 Muutamia ehdotuksia esitettiin myös aiheesta opiskelu ja formaatio (muokkautuminen sääntökunnan hengen mukaisiksi maallikoiksi). Eri provinssien tulisi tehdä yhteistyötä samoin kuin sääntökunnan eri haarojen. - Paikalla oli kanonisen oikeuden asiantuntija, kun käsiteltiin maallikkodominikaanien sääntöä ja statuutteja. Tässä yhteydessä todettiin, että sääntöjen muutoksiin ei kannata vähäisistä syistä ryhtyä, koska muutokset menevät veljeskunnan yleiskapitulin kautta Vatikaanin hyväksyttäviksi. Muutokset kannattaa siis tehdä alemman tason statuutteihin ja direktoriumeihin. - Rahoitusta ja taloutta käsitellyt komitea kertoi, että maallikkodominikaaneilla on Santa Sabinassa eli veljeskunnan päämajassa Roomassa oma toimisto, ja siitä maksetaan vuokraa, joten tilan ja yhden työntekijän kulut tulee maallikkodominikaanien yhteisesti kustantaa.

Torstain messun vietti virasta lähtevä maallikkodominikaanien yleispromoottori veli Jerry Stookey OP, joka puheessaan palasi kasteeseen: "Saarnaaminen syntyy sen profeetallisen tehtävän perustalta, jonka me saamme kastepäivänämme. Me vietämme erilaisia merkkipäiviä, mutta kastepäivämme vaatii meitä olemaan Kristuksen eläviä todistajia. Antakaa minulle dominikaani kumppaniksi, ja yhdessä voimme todistaa siitä, että Jumala lähetti Kristuksen, ja että hänen kauttaan Jumala elää meissä ja tämän hetken maailmassa."

Torstai-iltana saimme nauttia myös sateesta, sekä oleskeluaulaan järjestetystä tapahtumasta, jossa eri maista tulleet kongressin osanottajat esittelivät omien maittensa erikoisuuksia. Pöydillä näkyi eri maiden lippuja, kansallispukuja ja kansallisherkkuja. Niistä parhaita olivat irakilaiset hunajaleivonnaiset. Irakista ei kukaan ollut voinut lähteä kokoukseen, vaan maata edusti eräs USA:ssa asuva irakilainen.

Viimeisenä päivänä, perjantaina, vedettiin yhteen kongressin teemoja, jaettiin osanottotodistukset ja monenlaisia lahjoja. Illan messun pääselebranttina oli maallikkodominikaanien uusi yleispromoottori, saksalainen fr. David Kammler OP, joka kuuluisaa maanmiestään mukaillen huudahti: "Kaikki maailman maallikkodominikaanit, yhtykää!" Ja sitähän me olimme tässä toisessa kansainvälisessä kongressissa tehneet, ja mielellämme.

                                                                                                 Kaarina Koho OP