Hei, olen isä Brian Bricker, O.P., ja olen uusi dominikaaniveli täällä Helsingissä. Olen maallikkodominikaanien uusi hengellinen ohjaaja. Asun Studium Catholicumin yläkerrassa olevassa luostarissamme veli Antoinen kanssa. Olen saapunut Suomeen helmikuun alussa ja olen juuri aloittanut suomen kielen opiskelun ja kestää siis jonkin aikaa ennen kuin osaan sitä kunnolla. Minua on pyydetty kertomaan vähän itsestäni.
Olen syntynyt Edmontonissa, Kanadan Albertassa. Minulla on kolme sisarta ja yksi veli. Minulla on kaksossisar, Brenda ja me olemme perheen nuorimmat lapset. Isäni kasvoi juutalaisessa perheessä ja äitini protestanttisessa. Molemmista tuli anglikaaneja, kun he olivat menneet naimisiin. Minut kasvatettiin anglikaaniseen uskoon, mutta minusta tuli katolilainen jo 14-vuotiaana. Minua veti katoliseen kirkkoon sen arvovaltainen opetus, historia, hengellisyys ja maailmanlaajuisuus. Pidin siitä, että saattoi mennä messuun joka päivä. Teini-ikäisenä olin vapaaehtoistyössä katolisessa sairaalassa ja sitten sairaalan toimistossa. Sitä johti sisarten kommuniteetti. Minun kehitykseeni vaikutti suuresti se, että näin näiden aktiivisten naisten työn.
Haluan myös lyhyesti mainita toisen katolisen ryhmän, jolla oli suuri merkitys minulle. Autoin myös paikassa, jota kutsuttiin Mariaaniseksi keskukseksi ja jota Madonna House Apostolate -järjestö hoiti. Järjestön perustaja oli Catherine Doherty -niminen nainen. Hän oli tullut USA:han Venäjältä ja oli työskennellyt yhdessä Dorothy Dayn kanssa Cahtolic Workers Movement -järjestössä. Madonna House - yhteisössä on maallikoita, miehiä ja naisia, ja pappeja, jotka kaikki antavat köyhyyden, siveyden ja kuuliaisuuden lupaukset. Tämä yhteisö elää kerjäten ja heidän spiritualiteetissaan on sekä venäläisiä että länsimaisia piirteitä. Heidän työnsä on pääasiassa sosiaalista, heillä on soppakeittiöitä ja he avustavat köyhiä eri tavoin ja lisäksi heillä on myös retrettipaikkoja. (The Madonna House Apostolate -järjestöllä on myös kiinnostava internetsivu, jonka löytää Googlen kautta.)
Kotikaupungissani Edmontonissa on suuri ukrainalainen yhteisö ja siksi kiinnostuin varhain myös Ukrainan kirkoista. Niitä on Edmontonissa 16, sekä katolisia että ortodoksisia. Tutustuttuani niihin minussa kehittyi rakkaus itäiseen spiritualiteettiin.
Aloitin opiskeluni Albertan yliopistossa, missä opiskelin pääasiassa ranskaa ja sosiologiaa. Opiskelin myös Saskatoonissa, Saskatchewanissa, missä suoritin toisen tutkintoni, opettajantutkintoni. Opetin kouluissa vuodesta 1976 vuoteen 1983. Opetin monella kouluasteella ja opettajanurani loppuaikoina opetin lukiossa ranskaa ja teologiaa.
Liityin dominikaaneihin vuonna 1983 Denverissä, Coloradossa, ja kuuluin siis Chicagon St. Albert the Great -provinssiin. Annoin ensimmäiset lupaukseni vuonna 1984 ja muutin St. Louisiin Missouriin, missä opiskelin The Aquinas Institute of Theologyssa. Opiskelujen ohella tein hengellistä työtä vankiloissa, sairaaloissa ja sosiaalipalvelussa. Kävin sunnuntaisin messussa useimmiten afro-amerikkalaisessa seurakunnassa. Näinä vuosina opin myös espanjaa ja minulla oli mahdollisuus olla kaksi kesää Antiguassa Guatemalassa espanjan intensiivikurssilla.
Minut vihittiin papiksi vuonna 1989. Siitä lähtien olen tehnyt enimmäkseen seurakuntatyötä. Ensimmäiseksi minut nimitettiin Chicagoon, seurakuntaan, jonka jäsenistä suurin osa oli meksikolaisia. Olin jonkin aikaa Wisconsinissa dominikaanisisarten kappalaisena ja sen jälkeen olin kuusi vuotta Denverissä Coloradossa, assistenttina seurakunnassamme, jossa myös oli paljon espanjankielisiä. Kaikkina näinä vuosina työskentelin myös muiden dominikaanien kanssa, pidin retrettejä ja saarnasin seurakuntien lähetysprojekteissa. Denverin aikana olin myös Faith and Light -ryhmän kappalaisena. Faith and Light on maailmanlaajuinen organisaatio, joka tekee työtä henkisesti ja ruumiillisesti vammaisten ihmisten ja heidän perheittensä parissa.
Minulle annettiin pitkä sapattivapaa vuonna 2004. Vietin kuukauden The Dominican Ashram -rukoustalossa, joka kuuluu provinssiimme. Sen jälkeen matkustelin kolme kuukautta Intiassa. Intia viehätti minua suuresti. Saatoin tehdä työtä Kalkutassa, yhdessä Äiti Teresan sairaalassa; pidin messuja ja autoin myös sairaiden hoitamisessa. Seuraavan vuoden helmikuusta toukokuuhun olin Dublinissa Irlannissa teologian kertauskurssilla.
Seuraava nimitykseni oli Prouilheen Ranskaan dominikaanisisarten kappalaiseksi. Olin siellä vuoden 2005 syyskuusta melkein siihen saakka, kun tulin tänne. Vuosi sitten helmikuussa veli Bruno Cadore, Ranskan provinsiaali, ehdotti minulle Suomeen tuloa, sen jälkeen kun lopettaisin sisarten luostarissa. Minä vastasin myöntävästi ja tässä olen.
Lopuksi haluaisin sanoa, että omaan hengellisyyteeni on vaikuttanut moni asia, mutta vuosien varrella olen oppinut joka päivä luottamaan Pyhään Henkeen ja siihen lohdutukseen ja viisauteen, jonka saan rukoilemalla häntä. Minua auttaa myös se, että olen oppinut ymmärtämään, että koko pääsiäismysteeri, Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen mysteeri, voi tukea minua päivittäisissä iloissa ja kärsimyksissä. Uskon vakaasti Jumalan armoon ja Hänen rajattomaan rakkauteensa kaikkia ihmisiä kohtaan. Uskon, että olemme kaikki hämmästyneitä Jumalan lempeydestä ja myötätunnosta, kun tapaamme hänet kasvoista kasvoihin.